Reilusta pelistä työelämässä

Vaaliteemojani reilusta pelistä työelämässä olen koonnut seuraavien otsikkojen alle: täystyöllisyys on välttämättömyys, työllistämisestä ja työttömyydestä.

TÄYSTYÖLLISYYS ON VÄLTTÄMÄTTÖMYYS

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeinen idea on täystyöllisyys. Sen moraalinen hygienia rakentuu vanhaan periaatteeseen: jokainen kykyjensä, kaikille tarpeensa mukaan. Laaja työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien työikäisten joukko herättää helposti työssäkäyvien epäilyitä siipeilijöistä ja vapaamatkustajista. Näistä uskomuksista ponnistaa vulgääri kannustinideologia, jonka mukaan kaikki etuudet pitäisi karsia luuta myöten, jotta laiskurit saataisiin houkuteltua töihin. Tämä murentaa vähitellen kannatuksen hyvinvointivaltiolta: jos se ei palvele rikkaita, se ei voi palvella köyhiäkään. Ennakkoluuloja on vaikea jatkuvasti torjua faktoilla, joiden mukaan työttömiksi ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneet eivät tosiaan ole valinneet osaansa. Ja näin kannustinideologia saa rauhassa syövyttää ihmisten mieliä myrkyllään.

TYÖLLISTÄMISESTÄ

Suomessa kunnat ostivat köyhille perheille lehmiä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Lehmien avulla köyhät perheet saattoivat osallistua vallitsevaan maatalousyhteiskunnan elämäntapaan, oppia maatalouselinkeinon ja saada jopa pieniä lisätuloja voin ja juuston myymisestä. Myöhemmin köyhyyspolitiikan välineenä oli pienviljelyn kehittäminen. Kunnan tarjoama tai järjestämä työpaikka tarkoittaisi kunnan lehmän tai pienviljelmän idean uudelleen keksimistä globaalissa palkkatyöyhteiskunnassa. Kunnilla tulisi olla velvollisuus tarjota työpaikkoja nuorille ja pitkäaikaisille työttömille. Uusia mahdollisuuksia voi avautua myös osa-aikaisesta työstä ja osa-aikaisesta yrittäjyydestä.

TYÖTTÖMYYDESTÄ

Pitkittynyt työttömyys aiheuttaa valtavia hyvinvointitappioita sekä yksilöille ja perheille että yhteiskunnalle. Sosiaalisten mahdollisuuksien politiikassa olisin pyrittävä lyhentämään sellaista työttömyyttä (joutenoloa), joka nakertaa inhimillistä pääomaa. Kaikille työttömille olisi tarjottava mahdollisuus työhön edes joksikin aikaa – kuntia tulisi kannustaa ja tarvittaessa velvoittaa työllistämiseen (myönteinen muutos oli kuntien vastuun ulottaminen pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatukeaan). Jos työstä saatavat tulot jäävät vähäisiksi, hyvinvointivaltio voi tietyissä tilanteissa maksaa erotuksen.