Rahasta

Vaaliteemojani rahasta olen koonnut seuraavien otsikkojen alle: kapitalismista, köyhyydestä ja verotuksesta.

KAPITALISMISTA

Kapitalismia kutsutaan hyvällä syyllä maksamattomien laskujen taloudeksi. Tuotannon ulkoiset kulut – esimerkiksi luonnonvarojen riistäminen, ympäristötuhot, työperäiset ja muut sairaudet, työttömyys – eivät näy yritysten tuloslaskelmissa, vaan ne on siirretty muiden, yleensä veronmaksajien vastuulle. Voitot ovat yksityisiä, tappiot yhteisiä. Ekologien ja hyvinvointisosiologien lisäksi myös yhä useammat muiden tieteen alojen edustajat – muun muassa ekonomistit ja epidemiologit – kyseenalaistavat perinteisen kehitysuskon, jossa köyhyyden historiaa katsotaan väärästä suunnasta: ensin on köyhyyttä ja sitten kehitytään vauraammalle tasolle. Todellisuudessa taloudellisella kehityksellä on taipumus luoda köyhyyttä, eikä ainoastaan taloudellista köyhyyttä, vaan myös kulttuurista, sosiaalista, eettistä, ekologista ja henkistä köyhyyttä. Näitä köyhyyden muotoja ei poisteta pelkästään euroilla tai dollareilla vaan siihen tarvitaan oikeudenmukaisuutta, toisista huolehtimista ja resurssien yhteistä käyttöä: yhteisiä ja yleisiä päiväkoteja, kouluja, yliopistoja, liikennevälineitä ja sairaaloita.

KÖYHYYDESTÄ

Nopea väestönkasvu, jälkeen jäänyt taloudellinen lainsäädäntö ja yhteiskunnallisten olosuhteiden jäykkyys aiheuttivat joukkoköyhyyden 1800-luvulla. Vain harvat oivalsivat tämän. Sääty-yhteiskunnan eliitti piti köyhyyden syynä laiskuutta, juoppoutta ja kevytmielisyyttä. Parempiosaisten suhtautuminen maalaisköyhälistöön muuttui sitä kielteisemmäksi mitä suuremmaksi tilattomien joukko kasvoi ja mitä enemmän nälkä ja puute ajoivat ihmisiä kerjuulle. Nytkin pelkona on, että suhtautuminen perusturvan varassa oleviin jyrkkenee –varsinkin, kun ryhmä tuntuu pysyvän suurena ja muuttumattomana. Uskon, että kyse on siitä, miten retoriikassa ja käytännössä otetaan huomioon ihmisissä piilevät voimavarat. Ovatko perusturvan saajat hyvinvointivaltion ”kuollutta massaa” vai potentiaalisesti yritteliäs joukko?

VEROTUKSESTA

Verojen kantamisen pitäisi perustua nykyistä selvemmin maksukykyyn. Suurituloisten olisi maksettava enemmän kuin pienituloisten – ja pääomatuloja olisi verotettava samalla prosentilla kuin ansiotuloja. Tämä keventäisi pienyrittäjien verotusta. Myös kiinteistöverotuksessa otettaisiin huomioon veronmaksukyky.