Judoka

“Judoharrastus kasvatti itseluottamusta.”

Judoharrastukseni sai alkunsa kiusaamisesta. Pienenä poikana isommilla koulutovereillani oli tapana kävelyttää minua ojan pohjia pitkin kouluun ja koulusta kotiin. Se sisuunnutti ja vaati hieman pienen pojan kekseliäisyyttä, miten siitä selvittiin. Minuun kasvoi vahva oikeudentaju ja pienemmän puolustaminen. Aloin harrastaa judoa.

Aasialaiset taistelulajit olivat 70-luvun alussa vielä aika epätavallisia harrastuksia. Lahdessa oli kuitenkin hyvä ja aktiivisesti toimiva judoseura. Sain ystäviä ja elinikäisen harrastuksen. Menestystäkin tuli, SM-pronssia ja hopeaa sekä PM-kultaa. Isommat pojat eivät enää kiusanneet. Omat poikani harrastavat myös judoa. Itse valmennan ja ohjaan, ottelen ja osallistun judon nuorisotyöhön.

Minulla on aina ollut hyvin vahva kilpailuvietti, se on myös kodin perua, kun valtiotieteilijä isä haastoi minua niin urheilussa, kuin tietokilpailukysymyksilläkin. Yhteiskunnallisen heräämisen siemen oli kylvetty. Vaikka kaikenlainen urheilun harrastaminen kuului lapsuuteeni, vei judo voiton muilta lajeilta. Nykyään pelaan säännöllisesti myös sulkapalloa, lenkkeilen ja liikun luonnossa sekä käyn silloin tällöin seuraamassa jääkiekkoa ja koripalloa.