Isä

Vaikka Heikki usein vaikuttaakin rauhalliselta ja maltilliselta tutkijahenkilöltä, olen aina pitänyt isääni melkoisena rämäpäänä. Kun olin nuorempi, isä otti meidät mukaansa milloin minnekin: TV-ohjelman kuvauksiin, reissuille lapsiperheille ei niin tyypillisiin kohteisiin (mm. Kenia, Senegal) ja mukaan harrastuksiin niin sulkapalloa pelaamaan kuin judoakin kokeilemaan. Pääsin isän kanssa seikkailemaan, kokemaan ja näkemään pienelle tytölle jännittäviä asioita. Lintsillä isä sai minut aina ylipuhuttua hurjimpiinkin laitteisiin ja ulkomaanmatkoilla teimme retkiä turistialueen ulkopuolellekin, luontoon ja paikallisten ihmisten kortteleihin. Lapin reissuilla isä haastoi koko perheemme melomaan yli 20 kilometriä ja osallistumaan koskenlaskuun.

Isä on aina halunnut haastaa meitä kokeilemaan uusia asioita, ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Ilman kannustusta ja tukea olisi varmasti karting-autoilu, judon alkeiskurssi ja ennen kaikkea vaihto-oppilasvuoteni jäänyt minulta kokematta.

Isällä on myös arvokas taito kuunnella. Pohdimme isoja ja joskus vähän pienempiäkin perhettämme koskevia asioita yhdessä. Pidämme niin kutsuttuja Hiilamoiden kokouksia, jossa olemme koko perhe koolla. Teemme listoja ja kuuntelemme toistemme mielipiteitä. Otamme huomioon erilaiset näkemykset ja ennen kaikkea yritämme ymmärtää toisiamme, sillä niin syntyvät kaikista parhaimmat päätökset.

Elli-Alina Hiilamo

Tytär